Nyt se tapahtui minulle: Meta jäädytti tilini!

Kirjoittaja Nani Annette on valokuvaaja ja viestijä, joka haluaisi kai pohjimmiltaan olla metaton.

Zuckerbergin imperiumin “viisas tekoäly” jäädytti tilini ja kertoi syyksi sen, että olen alle 13-vuotias. Näin se siis käy. Silmänräpäyksessä ja täysin mielivaltaisesti. 

En saanut ilmoitusta sähköpostiini tai mahdollisuutta valittaa asiasta. Minut lukittiin Metan palveluiden, Instagramin, Facebookin ja Threadsin, ulkopuolelle.

Ensimmäinen ajatus: Nyt se kävi mulle.
Toinen ajatus: Mitä helvettiä nyt taas.
Kolmas ajatus: No, mä olenkin halunnut näistä eroon.
Neljäs ajatus: KOKOMUNELÄMÄNI.
Viides ajatus: Okei, mulla on sähköpostilistat ja nettisivut, ei hätää.

Olin aika rauhallinen.

Mutta miten rauhallinen olisin ollut ilman käynnissä olevaa ihmiskoettani, jonka myötä sosiaalinen media on jäänyt rengin rooliin? Sitä emme saa koskaan tietää.

Ensimmäinen herja

Vertaistukea ja konkreettista apua

Heti Metan portsarin veivattua minut jäiselle pihalle lähetin viestin Kipalle. Hänen Instagram-tilinsä poistettiin marraskuussa 2023. Liekö sattumaa, että molempien tilit suljettiin 40-v synttäreiden jälkeen. Taitaa Metalla olla ihan muut ikärajat mielessä kuin 13 vuotta.

Ainoa selitys, jonka tilanteelle koskaan sain

Kun Kipan tili poistettiin, muistan ajatelleeni, että sama ei voisi koskaan käydä minulle. Olen pieni tekijä, julkaisen harvoin ja pienelle kohdeyleisölle. Seuraajia minulla on vain joitakin tuhansia. Se on toki paljon, jos yritämme mahduttautua Tavastian takahuoneeseen, mutta somessa kuitenkin tosi vähän. Lisäksi ajattelin, että mainostilin olemassaolo ja ylipäätään se, että tilini ovat yli kymmenvuotisia, suojaisi minua tällaiselta kohtalolta.

Olin tietenkin naiivi. Tämä voi tapahtua kenelle tahansa, milloin tahansa.

Muistelin Kipan saaneen apua tilinsä avaamiseen. Hetken päästä kirjoitinkin jo viestiä Lassille, jota Kipa kehui vuolaasti. Vakuutuin. Tunnin kuluttua sain vastauksen: “Oli ongelma mikä tahansa, niin saadaan se varmasti ratkottua.”

Lassi oli prosessin alusta asti varma, että tili saadaan palautettua.

Lassi best

Tältä tilanne näytti Instagramissa

Mutta haluanko todella takaisin?

Kaiken tämän keskellä mietin, kuinka paljon haluan takaisin? Kuinka paljon haluan olla läsnä alustoilla, jotka eivät koskaan ajattele parastani. Minkä arvoisia sometilini ovat minulle?

Jotain nurinkurista oli siinä, että maksaisin päästäkseni paikkaan, jossa en halua olla. Vai haluanko sittenkin?

Vaikka perustelin pelastustoimet itselleni yritystoimintani kautta, totuus taitaa olla toinen. En kaivannut takaisin yrittäjänä, en sisällöntuottajana, en valokuvaajana tai kirjoittajana tai viestijänä. Kaipasin takaisin Nanina.

Kaipasin etenkin Facebookiin. Siellä se elämä on.

Olen ikäluokkani outolintu. Suurin osa kavereistani ja kollegoistani on jättänyt Facebookin aikaa sitten. Moni on mukana enää taloyhtiön keskusteluryhmän tai harrasteporukan vuoksi. Tämä ei päde minuun. Minä olen mukana Facebookin itsensä vuoksi.

Lähes 20-vuotinen suhteeni alustan kanssa pohjautuu sille, että minä kirjoitan nasevia Facebook-päivityksiä ja Facebook julkaisee ne. Sitten me kavereiden kanssa yhdessä nauretaan kommelluksilleni ja karvan alle kolmevuotiaan taaperoni letkautuksille.

Ai niin, ja tuohan FB-sivuni minulle edelleen lukuisia uusia asiakkaita vuosittain. Sekin lienee eräänlainen outolintu.

En siis tiedä, millaista elämä tai yrittäjyys olisi ilman Metaa ja päätin, etten haluakaan tietää.

Hyvä työ maksaa

Sitten Lassi kertoi hintansa.

Se ei ollut liian suuri tai pieni, se nyt vain oli hinta hänen työstään. Yrittäjänä olen tottunut ostamaan palveluita. Ongelma ei ollut hinta vaan päätöksenteko. Haluanko todella maksaa siitä, että jokin, Lassin sanoin, system error korjataan? Tuntui siltä kuin palkkaisin asianajajan oikeusprosessia varten.

Oli kuitenkin selvää, että tarvitsin ulkopuolista apua. En ollut saanut minkäänlaista viestiä Facebookilta eikä minulla ollut mitään käsitystä siitä, miten voisin lähteä selvittämään asiaa. Katsoin myös valmiiksi täyttä tehtävälistaani eikä sinne mahtunut ainuttakaan tällaisen korkean stressin työtä, joka on täysin osaamisalueeni ulkopuolella.

Parin tunnin kuluttua Lassilla oli jo kädet savessa.

Kuka uskaltaa yrittää Metan varassa?

Metaton viikko eteni kuin mikä tahansa viikko. Huomasin kuitenkin ajattelevani yhä useammin niitä kollegoitani, joiden yritystoiminta, vaikuttavakin, pyörii pelkkien sometilien varassa.

Podcastin alkuaikoina jaksoin jauhaa tästä. Sulla pitää olla nettisivut. Sulla pitää olla nettisivut. Sulla pitää olla nettisivut. Monella oli kuitenkin jotain tähdellisempää tekemistä kuin nettisivut. Luovutin.

Nyt mietin: Tämä voi tapahtua kenelle tahansa, milloin tahansa. Miten niin? Koska minä olen aivan tavallinen yksinyrittäjä. Olen kuin kuka tahansa.

Jossain vaiheessa puheeni nettisivuista kääntyi puheeksi sähköpostilistasta. Sellaista ei ehkä pidä olla, mutta kyllä se kannattaa. Koko metattoman viikkoni ajan minulla oli yhteys juuri niihin ihmisiin, joita työni kiinnostaa eniten.

Oliko tämä virhe?

Viikon kuluttua alkoi tapahtumaan.

Jäädytys muuttui suojelemisekseni

Facebook ilmoitti, että tilini on hakkeroitu. Instagram halusi varmistua siitä, että minä olen minä. Kun Lassi oli kuvakaappaukset nähtyään vakuuttunut viestien oikeellisuudesta, uskalsin seurata sähköpostiin saapuneita ohjeita.

Tilien palautus lähti liikkeelle tästä

Pian pääsin kirjautumaan Facebook-tililleni, Instagramiin ja Threadsiin.

Ensimmäinen ajatukseni: En ole menettänyt mitään.
Toinen ajatukseni: Oliko tämä virhe?

Ehkä ihmiskokeeni sai minut rakastumaan omaan elämääni sen verran palavasti, etten metattomalla viikollakaan kaivannut toisten olkkareihin. Kuten joululomalla, myös nyt, pelkkä Instagramin näkeminen sai minut voimaan pahoin.

Mutta olisinko aloittanut tilien palautusta, jos en olisi yrittäjä? Tuskin.

Jossain vaiheessa kysyin Lassilta, josko maksullinen, vahvistetun tilin merkki olisi pelastanut minut tältä pahalta? Todennäköisesti olisi. Päätin vahvistaa tilini heti päästyäni takaisin alustoille.

Onko minulla nyt sininen merkki nimeni vieressä? Ei.

Maksan mieluummin Lassille kuin Metalle.

---

Lue myös: