#101 Miten olla henkilöbrändi olematta henkilöbrändi eli yhden IG-tilin kokoinen ongelma

Nani & “Miksi en kirjoittaisi?” -kirja Kuva: Jannamari

Jaksossa 101 Nani kertoo, kuinka hän ratkaisi oman Instagram-ongelmansa ja rakastui ratkaisun myötä sisällöntuotantoon aivan uudella tavalla. Hän pohtii, kuinka olla henkilöbrändi olematta henkilöbrändi. Miten asiakeskeisyys taipuu päiväkirjamaisempaan muottiin? Entä mistä ammentaa sisältöä paitsioon jääneelle @naniannette-tilille nyt, kun muiden somekanavien fokus on kirkas? Mitä Nani on ilman työtään ja kiinnostaako se ketään?

Ongelman esittely

Helmikuussa havahduin ongelmaan: mitä ihmettä tekisin @naniannette Instagram-tilini kanssa? Ymmärsin, että minulla oli käsissäni enemmän somekanavia kuin ydinviestejä. Olen valtavan iloinen uudesta valokuvausbrändistäni, mutta samalla tiedostan, että Luovia-podcastiin on pakko panostaa aivan toisella tavalla. Nyt, kun kaikki ei enää löydykään saman katon alta, nettisivuiltani, täytyy jokaisen brändin kantaa itsensä paremmin. Olin muutoksen edessä.

Luovia-podcastin IG-tili on ollut ohjaava tili. Olen julkaissut siellä lähinnä jaksojen tiiserit ja satunnaisesti muutakin. En kuitenkaan pidä ohjaavista kanavista, jos kyse on henkilöbrändeistä tai henkilökeskeisistä brändeistä. Haluan, että jokainen somekanavani on oikeasti sellainen, joka tuottaa lisäarvoa seuraajilleen. En kaipaa faneja, en tee työtäni ollakseni huomion keskipisteenä vaan palvellakseni ihmisiä.

Podcastin IG-tilillä lähes jokainen seuraaja on kohderyhmääni. @naniannette-tilillä tilanne on puolestaan hieman sama kuin elämässäni: ihmisiä kiinnostavat monenlaiset asiat. Vaikka olenkin onnistunut luovimaan näiden kahden tilin välillä ihan hyvin, on selvää, että kaikki se materiaali, jonka olen tuottanut @naniannette-tilille, toimisi yhtä hyvin podcastin profiilissa.

Mitä sanottavaa jää @naniannette-tilille, jos valokuvaustyöt ovat omalla @andherfamily-tilillään ja yrittäjyysjorinat podin @luoviapodcast-tilillä?

Fokus seilaa

@naniannette-tili on perustettu vuonna 2011. Aluksi se oli sekavaa sillisalaattia. Sisältö oli hajanaisia ajatuksia, arkista aherrusta, kuvapäiväkirjamaista otetta. Siellä oli koiria muttei mitään työhön liittyvää. Hiljalleen minusta tuli yhä strategisempi sisällöntuottaja, ja viime vuodet @naniannette-tili on ollut taidealan yrittäjyyden yleismiesjantunen. Seuraajat ovat kertyneet tilille yhdeksän vuoden aikana. Ei ihme, että he ovat moniääninen joukko!

Kolmen jo mainitun tilin lisäksi minulla on Instagramissa tili katukuvaukselleni (@runawayfromtime). Jossain vaiheessa perustin englanninkielisen tilin kirjoituksilleni, mutten koskaan lanseerannut sitä, ja sittemmin olen tainnut poistaa koko tilin.

Vaikka olen kiinnostunut monenlaisista asioista - ja haluan tehdä monenlaisia asioita - ymmärrän, että yrittäjänä minun on keskityttävä johonkin. Ei voi olla niin, että somekanavaani saapuessaan ihminen miettii, kuka tämä nainen on. Ei voi olla niin, että keikka menee sivu suun siksi, ettei somekanavaani saapunut ihminen tiedä, valokuvaanko perhosia vai koiria.

Fokuksen on oltava tarkka, mutta se ei tarkoita, ettenkö voisi tehdä monenlaisia asioita: Ne vain pitää erottaa toisistaan.

Kirjoittaminen kunniaan

Kun ymmärsin olevani ongelman edessä, muistin epäonnisen IG-tilini, jonka olin perustanut kirjoituksiani varten. Rakastan ajatusta siitä, että voisin kirjoittaa itselleni tärkeistä asioista, liittää kauniin kuvan tekstini yhteyteen ja jakaa kokonaisuuden niiden ihmisten kanssa, jotka haluavat juttujani lukea. Tiedän, että minulla on vahva oma ääni. Tiedän, että olen löytänyt sen itsestäni sitä käyttämällä. Tiedän, ettei oma ääni voi löytyä koskaan oman itsen ulkopuolelta.

Jätin asian hautumaan, ja tässä kevään korvilla aloin aavistella @naniannette-tilin tulevaisuuden: Entäpä jos @naniannette-tili olisi paikka minulle? Onnistuisinko yhdistämään tällä kanavalla henkilöbrändin ja kirjoitukseni?

Vaikka tiedostan sen, että Luovia-podcast on yhtä kuin minä. Vaikka tiedostan, että valokuvaukseni on yhtä kuin minä, on minun vaikea hyväksyä sitä. Tiedän senkin, että ihmisiä kiinnostavat enemmän ihmiset kuin yritykset ja että ihmisiä kiinnostaa nainen kameran tai mikrofonin takana. Silti sitä on vaikea hyväksyä. Tiedän, että minun on oltava jonkinlainen henkilöbrändi työni vuoksi, mutten millään haluaisi olla henkilöbrändi. Olen asiakeskeinen ihminen ja pahinta, mitä minulle voisi somessa tapahtua, olisi se, että tulisin tunnetuksi somepersoonana.

Asiakeskeisyyteni tarkoittaa sitä, että minun on löydettävä merkitys olemiselleni työstä, jota teen, ja asioista, joiden puolesta puhun. On helppoa olla esillä valokuvaajana, kun oma viesti on selvä: teen näkymättömän näkyväksi ja lisään kauneutta ihmisten elämään. On helppoa olla esillä podcast-juontajana: palvelen taidealaa ja poistan puuhastelun kulttuuria. On helppoa olla esillä omilla kasvoillaan, sillä uskon asiaani. Mutta mitä jää jäljelle, kun asia poistetaan? Kun se ripotellaan muihin somekanaviin, joihin se paremmin sopii.

Poissulkeva taktiikka

Koska pidän poissulkevasta taktiikasta päätöksenteon tukena, hyödynsin sitä selkeyttäessäni @naniannette-tilin tulevaisuutta: Mitä en halua liittää henkilöbrändiini, jota en halua kutsua henkilöbrändiksi?

Poissuljin kaupalliset yhteistyöt ja mainokset. Ne sopivat luontevasti Luovia-brändin alle, sillä kukaan ei oleta meidän työskentelevän 10-20 tuntia viikossa vain hyvää hyvyyttämme. Avasin verkkokaupan samasta syystä, mikä osoittautui hyväksi päätökseksi. En myöskään enää vaivaannu siitä, että podcastissa ohjaan ihmiset verkkokauppaan tai somekanaviin. Harjoittelemalla ja toistamalla siitä on siis tullut luonnollinen osa työtä.

Toinen asia, jonka halusin jättää pois @naniannette-tililtä, olivat asiakastyöt. Ne jäivät luontevasti @andherfamily-tilille ja Facebook-sivulle.

Kolmas ja tärkein poissuljettava asia oli paine tuottaa sisältöä. Inhoan sitä, että asiakastöiden ja omien kuvausteni jälkeen joudun kaivamaan painavan kalustoni esiin ottaakseni täydellisiä somekuvia. Mutta valokuvaajana on todella vaikea antaa itselleen lupa tehdä jotain huonommin tai ei niin hyvin. Tiesin, etten kuitenkaan jaksaisi tuottaa uudenlaista sisältöä omalle tililleni, jos vaatisin itseltäni yhtä paljon kuin aina ennenkin.

Elämäntehtävä

Pikkutytöstä asti olen halunnut muuttaa maailmaa. Mitään en toivo niin paljon kuin sitä, että minut muistettaisiin jostain hyvästä. Että olen saanut hyvän liikkeelle sanoina, tekoina, toiveina. Että olen luonut yhteisöllisyyttä ja palvellut toisia.

Kun uskalsin sanoittaa tämän muistikirjani sivuille, tiesin, mitä haluan IG-tililläni tehdä. Haluan käyttää tunnin viikossa siihen, että teen ajatukseni ja toiveeni näkyviksi. Että kirjoitan niistä asioista, jotka ovat minulle eri rooleissani yrittäjänä, taiteilijana, naisena, puolisona, koiranomistajana ja ajattelijana merkityksellisiä. Voin kirjoittaa aamusaunasta, metsäretkestä, luovuudesta tai harmaista hiuksista.

On ollut aivan ihanaa kirkastaa omaa someani. Omasta työstäni puhuminen ei ole ollut minulle koskaan niin helppoa kuin se on tänään. Yksi ääni, yksi viesti -ajattelu vie isoin askelin eteenpäin kenen tahansa sisällöntuotantoa ja viestintää.

Lupaan siis astua vähän rohkeammin esiin. Vaikka olenkin melko yksityinen ihminen, yritän jakaa 3,75 prosentin sijaan 4,75 % itsestäni. Sillä tiedän, että ihmisiä kiinnostaa minä, punatukkainen nainen kameran ja mikrofonin takana. Kun jaoin otoksia yrttiviljelmistäni, sain 10 yksityisviestin sijaan 25 viestiä. Olen kuten kuka tahansa: rohkaistun rohkaisusta.

Sydämen sisältöjä

Tulen kirjoittamaan @naniannette-tililläni sydämestäni. Tulen pohtimaan maailman menoa, arjen hyviä hetkiä ja huolia, näköaloja, toiveitani ja tavoitteitani. Joskus saatan kirjoittaa yrteistä. Tulen luottamaan siihen tunteeseen, joka minulla oli somejumppaa tehdessäni. Tunteeseen, joka kertoi, että saan kuvata ja kirjoittaa itseäni varten, ja että jossain on varmasti joku, joka jakaa kiinnostuksenkohteeni.

Minulle on hurjan tärkeää se, etten tee ainuttakaan päätöstä vain somen vuoksi, yhden IG-tilin vuoksi. On tärkeää, että syyt, joiden vuoksi muutoksia teen, ohjaavat minua kohti ultimaattista unelmaani: kirjoittaa ja kuvata mitä milloinkin haluan ja niin, että joku vielä maksaakin siitä.

Totta kai tiedän, että tällainen unelma on tosiaan juuri sitä, unelma. Sen juju ei ole realismissa tai siinä, tavoitanko sen jonain päivänä. Sen juju on siinä, että se pitää oikeassa kurssissa ja toimii tienviittana. Unelmoimalla suurensuuria, vähän mahdottomiakin unelmia, saavutan moninkertaisesti enemmän kuin jättämällä kaiken realististen tavoitteiden varaan.

Toivon, että minulla on rohkeutta olla vähän enemmän auki ja vähän enemmän itseäni varten @naniannette-tililläni. Ehkä jonain päivänä jokin toinen alusta korvaa IG-kirjoitteluni, mutta siihen asti IG on ihan hyvä paikka jakaa omaa arkeaan.

Jakson runko

01:57 Johdanto jaksoon
02:34 Monen eri brändin ja somekanavan haasteet
09:57 Yksi brändi ja yksi ydinviesti yhdelle somekanavalle
14:55 Henkilö vai asia edellä?
18:14 Vaihtoehtojen poissulkeminen: mitä en ainakaan halua?
21:55 Sisällön ja lisäarvon tuottaminen asiakkaille eri kanavissa
22:39 Merkityksellisyyden kokeminen ja sen tärkeys
25:26 Mikä Nanin somekanavissa on muuttunut?
29:41 Mikä on Nanin suuri uraunelma? Mihin Nani somekanavillaan tähtää?
32:09 Vapaus muuttaa mieltään
33:30 Mistä haluat tulla muistetuksi?

Jaksossa mainittiin

Luovia-verkkokauppa
PartaMatti
Jakso #050 (Miesompelija Matti Airaksinen oppii tekemällä)
Jakso #098 (Graafikko Anna Haggrén tietää, että visuaalinen ilme tuo osaamisen esiin)
Jakso #090 (Erikoistuminen ja miten se tehdään)
Helianna Hartikainen

Nanin somekanavat

@andherfamily
@luoviapodcast
@naniannette
@runawayfromtime
FB-sivu Nani Annette
FB-sivu Luovia-podcast - Taidealan yrittäjän apukuski
FB-ryhmä Luovia-podcast | Jälkihöyryt
Nani LinkedInissä
Nani Twitterissä