Millainen on yrittäjän vauvavuosi? 9 ajatusta Nanilta

Ensimmäinen ajatus: Minulla on ajatuksia!

Ennen raskautta ja synnytystä olin miettinyt moneen otteeseen sitä, mitä ajattelulleni tapahtuu vauvavuoden aikana? Rakastan ajattelemista.

Olin kai kuunnellut liikaa muita. Moni kertoi vauvavuoden imevän kaikki mehut. Olin varautunut pahimpaan.

Mutta jo ensimmäisten öiden kohdalla ymmärsin, että vauvavuosi voi mennä myös toisin. Kun vauva söi, minä luin. Mikä voisikaan olla sen parempi osoitus aivotoiminnasta kuin tissillä viihtyvä vauva ja Roxanne Gayn Bad Feminist?

Toinen ajatus: Vauva todella muuttaa kaiken

Vauva olisi herännyt, jos olisin ryhtynyt nysväämään sadesuojaa kesken unien. Huomaa sateenvarjo!

Olen aina ajatellut, että vauva muuttaa kaiken. En kuitenkaan tiennyt, mitä kaikki tarkoittaa. Olen edelleen raakile sen ajatuksen kanssa, että lapsi on tullut jäädäkseen.

Vaikka tuo ajatus on minulle vielä liian suuri, huomaan sen juurruttavan minua: näin se elämä sitten meni. Nyt on haaveiltava uudet haaveet, tai ainakin lisättävä lapsi mukaan niihin vanhoihin.

Vauva olisi herännyt, jos olisin ryhtynyt nysväämään sadesuojaa kesken unien. Huomaa sateenvarjo!

Kolmas ajatus: Jaahas, kaikesta todella selvitään

Ajoimme Uudestakaupungista mökille, kun turvakaukalosta kuului töräytys. Vaipan- ja vaatteidenvaihto Passatin hiekkaisessa takakontissa oli kai eräänlainen elämys sekin.

Myöhemmin mietin ääneen, miten olisin ikinä selvinnyt tilanteesta yksin. Puolisoni vastasi että jotenkin. Ja niin se on. Siitäkin. Jotenkin.

Tämän ajatuksen pidin mielessäni palatessani töihin vauvan ollessa kahden kuukauden ikäinen. Halusin ajatukset välillä muualle, halusin tehdä luovaa työtä ja ajattelutyötä. Halusin myös vähän lisää rahaa.

Neljäs ajatus: Onneksi minulla on tämä huonoin puoleni

Ennen lasta inhosin sitä, että jätän asiat niin helposti kesken. Saan paljon elinkelpoisia ideoita, joiden ympärillä ryhdyn hääräämään, mutta valmista tulee vain harvoin.

Vauvavuottakin väritti melkein. Oli melkein desinfioituja tuttipulloja ja melkein kuivausrumpuun päässeitä pyykkejä. Oli melkein huutamatta selvittyjä kauppareissuja.

Aika nopeasti - jossain tiskivuoren ja trimmaamatta jääneiden koirien välissä - päätin syleillä keskeneräisyyttä. Ihme kyllä, onnistuin syleilemään sitä myös palattuani töihin.

Vauvavuoden aikana opin: nyt tai ei koskaan. Ei totta vie ole olemassa parempaa hetkeä kuin nyt saada asioita aikaiseksi.

Viides ajatus: Haluan luoda uutta

Kuitenkin äitiysrahakauden lopuksi koin pienen paniikin. Olin nautiskellut täysin rinnoin (heh) vauvakuplasta. Elämäni kevät kaikkine pastöroimattomine juustoineen ja sushineen oli valoisa. Vauva ihana. Puoliso rakkaampi kuin koskaan. Koiratkin kilttejä.

Eräänä päivänä vain ymmärsin, etten halua palata vanhaan. En halunnut enää sitä, mitä halusin ennen pandemiaa ja vauvaa.

Olen aina janonnut muutosta elämäni suurissa käännekohdissa. Niitä ei ole montaa tasaisille taipaleilleni osunut, mutta kuitenkin sen verran, että tiesin odottaa aivoiltani jotain uutta. En siis yllättynyt.

Ensin päätin olla ottamatta uusia kuvausasiakkaita toistaiseksi. Päätin myös keskittyä omiin kuvauksiini ja kirjoittamiseen. Tässä vaiheessa minulla ei ollut myöskään minkäänlaista motivaatiota nauhottaa uutta kautta podcastiin.

Kyllä se sieltä kuukausien kuluttua sitten lopulta tuli, ymmärrys uudesta.

Kuudes ajatus: Tämä ei ole työtä

Koska suuri osa ystävistäni ja tutuistani on jo lapset laittanut, olen saanut kuulla kyllästymiseen asti sitä monelle tuttua “odotas vain” -mantraa. Että jos nyt onkin mukavaa, niin kyllä se vielä siitä työksi muuttuu. Kun tulee ensimmäinen hammas. Kun lapsi kävelee. Kun tulee uhma. Odotas vain!

Minun ajattelussani oman lapsen hoitaminen ei ole työtä. Totta kai ymmärrän, mitä lausahduksella tarkoitetaan, mutta tiedän myös sen, että käyttämäni kieli luo todellisuutta. Jep, lapsenhoito voi olla työlästä, mutta työtä se ei ole. Teen työkseni ihan jotain muuta kuin huolehdin perheestäni.

Vauvavuoden tärkein oppini olikin tämä: tee työt supernopeasti, jotta pääset viettämään aikaa perheesi kanssa.

Tämä oli se keikka, jolla vauva oli mukana. Never again! Onneksi lähes kaikki kuvattavat oli daddyja.

Seitsemäs ajatus: Kalleinta on aika

Jatkan vielä ajasta. Työaikakäsitykseni muuttui lapsen myötä. Yrittäjänä olen pitänyt siitä, että voin sekoittaa työn ja vapaan. Saatuani lapsen, olen kuitenkin halunnut pitää nämä kaksi visusti erillään. Minusta on tullut myös yhä yksityisempi ihminen.

Lapsi tulee nyt monella tapaa ennen kaikkea muuta, sen opin. Vauvavuosi muovasi minusta myös tehokkaamman ja suurpiirteisemmän ihmisen. Haluan edelleen saada aikaiseksi isoja juttuja ja tehdä vaikuttavaa työtä. Mutta haluan myös oppia tuntemaan lapseni ja viettää hänen kanssaan mahdollisimman paljon aikaa, kun hän on pieni.

Onneksi uskon, että kaikelle on oma aikansa. Kaiken aika ei ole nyt. 

Kahdeksas ajatus: Minä olen minä

Suurin helpotus on ollut huomata, etten muuttunutkaan lapsen myötä. Minun ei tarvitse määritellä itseäni äitiyden kautta. Minun ei tarvitse olla pehmeämpi, iloisempi, väsyneempi, huomaavaisempi, reippaampi, jaksavampi, rennompi tai vitsikkäämpi, koska minulla on lapsi. 

Elämä kasvattaa, muuttaa ja muovaa. On kuitenkin ihan parasta tunnistaa itsensä ja olla olemassa itseään varten. Ehkei lapsi muuttanutkaan ihan kaikkea.

Yhdeksäs ajatus: Tämä oli elämäni paras vuosi

Pessimistinä olin varautunut pahimpaan, mutta meidän vauva olikin lunki tapaus. Hänen kanssaan oli helppo ottaa rennosti.

En murehtinut rahasta. En murehtinut asiakkaista. En murehtinut työpäivistä tai vapaapäivistä tai lomista. En brändeistäni. En murehtinut someseuraajien määrästä tai päivitysten puutteesta. En murehtinut mistään.

Olin vain tosi iloinen ja kiitollinen siitä, että olen yrittäjä. Vanhempainrahoja ei juuri tilille kilahtanut, mutta kaikki se, mitä yrittäjyys minulle mahdollisti juuri vauvavuoden aikana oli todella arvokasta.

Elämäni paras vuosi