Perustulo on paras tulo

Kirjoittaja Nani Annette on valokuvaaja ja viestijä.

Uusia alkuja

Aloitin aiemmin tällä viikolla uuden viestintäkumppanuuden. Toimin jatkossa KAUTE-säätiön viestijänä eli pääsen seuraamaan aitiopaikalta, kuinka tutkimus muuttaa maailmaa. Iloitsen erityisesti siitä, että pääsen tekemään ja oppimaan tiedeviestintää.

Kun mahdollisuus tällaiseen viestintäkumppanuuteen tarjoiltiin, en tietenkään ollut kiinnostunut. Olinhan päättänyt viime maaliskuussa, että keskityn puhtaasti omiin hommiin: valokuvaukseen, Luovia-konseptiin ja kirjoittamiseen. Tuntui pahalta pyörtää päänsä.

Mutta niin minä kuitenkin tein. Uskalsin sanoa kyllä, koska pitkästä aikaa tuntui siltä, että nyt tapahtuu jotain sellaista, joka uudistaa minua. Jotain sellaista, jota en edes tiennyt kaivanneeni. Tässä työssä pääsen takaisin juurilleni parantamaan maailmaa.

Jos valokuvaus ei olisi vienyt mukanaan, työskentelisin satavarmasti edelleen järjestössä.

Perustulo auttaa keskittymään

Viestinnän konsulttina toimiminen pelasti minut pandemialta. Vaikka kuvauskalenteri pyyhkiytyi tyhjäksi, päivät täyttyivät yhtiöviestinnän tehtävistä. Muistelin tätä viime vuonna moneen otteeseen, kun laskutus oli sykäyksittäistä ja raavin hiluja kirstun pohjalta.

Olisipa ollut perustuloa! Kun sitä ei ollut, jouduin sanomaan liian monelle asialle kyllä. Työ oli sirpaleista ja sen tekeminen tuntui elvytykseltä. En pystynyt keskittymään siihen, mitä haluan tehdä.

Minun suurin haaveeni on edelleen se, että voisin kuvata ja kirjoittaa mitä haluan, ja joku vielä maksaisi minulle siitä. Mutta siihen on pitkä matka. Onneksi perustulo auttaa keskittymään olennaiseen.

Mutta mitä tämä tarkoittaa Härkösen imperiumissa?

Ei mitä tahansa hommaa

Mihin tahansa hommaan ei tietenkään kannata ryhtyä, sillä energiaa on riitettävä myös oman yritystoiminnan pyörittämiseen ja kehittämiseen. Mutta mitä tahansa hommaa ei kannata myöskään omalla nimellään tehdä, sillä se saattaa tulehduttaa brändin tai uuvuttaa ammattilaisen.

Kun perustulo on mielekästä, yhtälö toimii näin: ydintyön ulkopuolinen laskutus kannattelee niitä haaveita, jotka eivät vielä tuo täytettä tilille.

Huomasin tämän jo toissapäivänä, kun tartuin omiin hommiini ensimmäisen KAUTE-päivän jälkeen. Fiilis oli hyvä ja motivaatio korkealla. Tiesin sen johtuvan siitä, että olin saanut lisää merkityksellisiä asioita työviikkooni. Nyt saan tehdä näkyväksi tärkeitä asioita sanoin ja kuvin. Huippututkimusta tukevan ja siitä viestivän KAUTE-säätiön työ on hyvä esimerkki siitä, mistä minä sytyn.

Avoimin mielin kohti perustuloa

Tällä hetkellä käytän viisipäiväisestä työviikostani 40-60 % viestinnän tehtäviin muutaman eri organisaation kanssa. Kaksi päivää käytän valokuvaukseen, kirjoittamiseen ja sparraukseen. Olen edelleen täysipäiväinen yrittäjä, mutta sivutoiminen valokuvaaja ja kirjoittaja.

Kirjoitukseni ei tietenkään puhuttele sinua, joka haluat tehdä yhtä juttua päivästä toiseen. Tai sinua, joka haluat tehdä vain omaa juttua.

Mutta ehkä sinä, joka mietit, miten saisi enemmän aikaa henkensä hedelmille, hyödyt tästä.

Vankan perustulon ansiosta voin keskittyä tarjoamaan juuri sellaisia valokuvauspalveluita kuin haluan, viettää tunteja samoillen metsissä tai kaduilla kamerani kanssa ja kirjoittaa tätä blogia ja Substackia ilman tulospainetta.

Valitsin tämän tekemisen tavan siksi, etten halunnut tehdä mitä vain hommaa valokuvaajana ja kirjoittajana vaan juuri oikeaa hommaa Nanina.