Pettymysten aallot
Laura Rautjoki on helsinkiläinen valokuvaaja, jonka näyttely Kesä 23 / Summer 23 on esillä Luovia-galleriassa 22.10.23 asti.
Pettymysten sietokyky on tärkeimpiä taitoja, johon taidealan opiskelijaa tulisi valmistella. Taiteilijat, joita ihailemme, ovat pettyneet todennäköisesti vähintään kymmenen kertaa enemmän, mitä onnistuneet.
Pettymyksiä sataa apurahojen kielteisistä päätöksistä, epäonnistuneista projekteista, väsymyksestä yrittää tehdä taidetta rahoittamalla työskentelyä päivätyöllä ja tämän kaiken kiireen näkymisenä työn jäljessä.
Some on omiaan tuottamaan pettymyksiä. Emme ehkä ole tarpeeksi kiinnostuneita ylläpitämään somepresenssiä ja jäämme algoritmin armoilla sivuun.
Kaikkien ulkopuolelta tulevien arvioiden keskellä saatamme hukata taiteen tekemisen henkilökohtaisen, syvimmän, merkityksen. Huomaamme yllättäen olevamme tekemässä jotain, joka kyllä miellyttää ajassa muita, mutta huomio, jota saamme osaksemme, on vain armopaloja.
Elämä on juhla -kappaleessa Samuli Putro kiteyttää:
“Pettymysten kihlarengas
vyöryy ylämäkeenkin kas,
Elämä on juhla”.
Lauseeseen tiivistyy kaikki se kauneus, mikä pettymysten kääntöpuolena on.
Oman suuren henkilökohtaisen pettymyksen ja väsymisen myötä lopetin valokuvaamisen pitkälti kokonaan vuosiksi. Työskentelin kylläkin alaa sivuten painotalossa, jossa palvelin ammattivalokuvaajia, mutta en uskonut valokuvaavani enää. Koskaan urani aikana en ollut uskaltanut antaa aikaa taiteilijuuteni syventämiselle, ja ajattelin pitkään valokuvaamiseni kaupallisuuden kautta.
Kuten monet muutkin äidit, myös minä aloin pohtimaan uravalintoja uudestaan lapsen syntymän myötä. Ajattelin, että nyt on aika kunnostautua ja ryhtyä kunnon kansalaiseksi. Pääsin koulutukseen ja työelämään IT-alalle. Olin valtavan innoissani ja opin paljon. Vaan eipä aikaakaan, kun muutosneuvottelut leikkasivat myös minut turvatuilta kissanpäiviltä takaisin tuntemattoman ja epätietoisuuden äärelle.
Ylva Harun kappale Uuden alku oli noihin aikoihin suuri lohtuni:
“Sadasta puoleen
Ja pihalle
Kuin kylläisyydestä verolle
Oppia ikä kaikki on
Joskus on hyvä luovuttaa
Päästää irti aivan kaikesta
Jos ei muuten ole tilaa uudelle”
Sillä kaikkien näiden muutosten aikana, aina isosta pettymyksestä, joka sai luopumaan valokuvasta, kesän 2023 muutosneuvotteluihin, jotakin uutta kyti hiljalleen pinnan alla. Kaikki kulminoitui ystäväni WhatsApp-viestiin 17.3.23: “Kantsii varmaan laittaa Turun taideakatemiaan yhteishaku”. Mukana oli linkki ensimmäistä kertaa järjestettävään valokuvataiteen YAMK-koulutusohjelmaan.
Taiteilijuuteni oli hetkeä aiemmin herännyt henkiin, ja olin tehnyt vuoden alusta teoksia. Olin saanut koodattua taiteelleni verkkosivut hieman ennen yhteishaun alkamista. Käytännössä haussa vaaditun portfolion valmistelutyö oli jo tehty. Tulin valituksi kouluun.
Pettymysten aallot voivat kestää pitkään, vuosiakin, kuten omalla kohdallani. Kuitenkin aika ja eletyt vuodet opettavat hiljalleen, mitä pinnan alla on. Usean vuoden tauko opetti minua päästämään lopullisesti irti valokuvan kaupallisuudesta, sain yhdeksi instrumentiksi IT-alan, opin oppimaan ja jäsentämään työskentelyä, kasvoin hengellisessä elämässäni, nuolin haavani ja annoin ajan sekä läheisten hoitaa itsetuntoani.
Valmistelen parhaillaan taidenäyttelyä, jossa tulen hyödyntämään osaamistani koodin ja tekoälyn parissa. Näyttely tulee olemaan esillä Forssan museon Galleria Moletissa syys-lokakuussa 2024.
Tulen varmasti pettymään vielä lukuisia kertoja, enkä voi olla varma, jatkanko alalla valmistumiseni jälkeen. Mutta hiljalleen ja kuitenkin väistämättä, onnistumiset seuraavat pettymyksiä. Kehittyminen, taiteellinen syvyys ja ikä vahvistavat minua ja meitä - kunhan vain muistamme jatkaa pelosta huolimatta.