Voiko valokuvaaja käyttää valmiita presetejä?

Kirjoittaja on Luovia-median päätoimittaja, valokuvaaja ja vapaa kirjoittaja.

Puhelu

Pari vuotta sitten kollegani soitti minulle. Hän ei soittanut keskustellakseen valokuvauksesta, mutta jossain vaiheessa ajauduimme puhumaan siitäkin. Tottahan kunnon valokuvaajat vaihtavat ajatuksia myös ammatistaan. Ja silloin se tapahtui. Keskustelukumppani päästi ilmoille lauseen, jota muistelen aina toisinaan: 

Ei ammattilainen osta valmiita presetejä vaan tekee omansa.

Muistan, kuinka kollegan lausahdus kuristi kurkkuani. Puhelussa myötäilin ja pidin kulissit pystyssä. Totuus oli nimittäin se, että minä ammattilaisiakin kouluttava valokuvaaja käytin pääosin kapitalismin kyllästämiä, valmiita, presetejä aina viime kevääseen asti. Olinko siis ammattilainen ensinkään? Vai olinko huijari?

Mitä oikeastaan ajattelen preseteistä?

Mikä on preset?

Jotta muutkin kuin valokuvaajat voisivat soveltaa kirjoitustani omaan työhönsä, kerron nopeasti, mitä presetillä tarkoitetaan. Kuvankäsittelyohjelmiin, kuten Adobe Lightroom ja Affinity Photo, voidaan ladata presetejä, jotka ovat eräänlaisia kaavoja tai esiasetuksia.

Kun klikkaat presetiä - joka voisi olla nimeltään vaikkapa “Maailman paras mustavalkoinen” - kuvan säädöt muuttuvat. Preseteillä määritellään useimmiten kontrastia, sävyjä, terävyyttä ja yleistä tunnelmaa. Ne nopeuttavat työskentelyä ja huolehtivat siitä, että kuvat istuvat kuvaajan tyyliin. (Tyyli itsessään on toki paljon muutakin kuin digitaalinen esiasetus.)

Jonas Peterson X VSCO

Vuonna 2010 löysin Jonas Petersonin (kyllä, sama Jontte, jonka perään olen itkenyt podissakin) työt. Vuotta myöhemmin Peterson esitteli silloin uutukaisen ja nyt jo kuopatun VSCOfilmin ja kertoi käyttävänsä heidän presetejään. Nuo presetit saivat digitaalisen kuvan näyttämään analogiselta vain yhdellä klikkauksella. (Nykyään VSCO keskittyy omaan mobiiliyhteisöönsä ja tarjoaa presetejä sovelluksessaan.)

Minusta sadan dollarin hinta oli suolainen, mutten tietenkään voinut jättää hankintaa väliin (koska Jonas). Ja ihan hyvä niin. Nuo presetit maksoivat itsensä moninkertaisesti takaisin ajassa ja vaivassa. Ne olivat juuri sitä, mitä kuvani kulloinkin kaipasivat.

Preset - oikotie onneen?

Valmis preset ei tee sinusta yhtään parempaa valokuvaajaa. Eikä muuten parempaa kuvankäsittelijääkään. Se saattaa helpottaa työtäsi, tarjota eräänlaisen oikotien hetkeksi, mutta väitän, että tekemättä jätetty työ tulee kyllä vastaan tavalla tai toisella. 

Ennen kuin valitsee valmiin presetin onkin ymmärrettävä, mistä omassa valokuvauksessa on kyse ja miltä oma valokuva näyttää valmiina. Millaista käsittelyä se tarvitsee? Miten omat työvälineet toimivat?

Olisi siis ihan hyvä, jos osaisi luoda oman presetin ennen kuin maksaa siitä muille. Presetit eivät opeta valokuvausta. Valokuvaaminen opettaa valokuvausta.

Ei preset naista pahenna

Ymmärrän kuitenkin kollegani ajatuksen paremmin kuin hyvin. Olen jopa osittain hänen kanssaan samaa mieltä. Ajattelen - ja näin olen ajatellut aina - että taiteilijan tulee tehdä kaikkensa, jotta hän erottuisi muista. Ajattelen, että taiteilijan on tunnistettava, mitä muut tekevät, ja tehtävä sitten toisin. On tehtävä myös toisin kuin esikuvansa.

Se on joskus usein meille ihmisille vaikeaa. Minäkin valitsin VSCOfilmin varmaan kymmenien tuhansien muiden tavoin. Menin virran mukana. Tein kuten muutkin ja kuten Jonas Peterson. Hain rakeisuutta, murrettuja sävyjä ja menneen ajan lumoa.

Mutta ei preset naista pahenna. Ei suinkaan. Kuten totesin, tyyli on paljon muuta kuin preset. Se on ennen kaikkea kaikkea muuta. Valokuvaajan voi tunnistaa tämän sommittelutaidosta tai siitä, miten hän käyttää tilaa. Paletti, piirto, tunnelma tai toistuva miljöö voivat luoda ainutlaatuisen tyylin ja tarjota niitä kaivattuja erottautumistekijöitä.

Minun mielestäni kuvankäsittelyn tehtävä on korostaa näitä kuvaajan ainutlaatuisia piirteitä.

Ota se, mitä tarvitset

Jonas Peterson houkutteli minut valmiiden presetien maailmaan yli 10 vuotta sitten. Nyt olemme kasvaneet erillemme; Jontte on ryhtynyt myymään omia presetejään, joita minä en ole ostanut. Sen sijaan VSCOn kelkassa pysyin aina viime kevääseen asti.

Kodak Gold 100 oli suosikkini vuosien ajan. Sitä ennen luotin Portra 800:aan. Kaikkia käyttämiäni presetejä olen aina muokannut kuviini sopiviksi enkä tiedä kuinka paljon niissä lopulta on ollut sitä presetin alkuperäistä tenhoa.

Olen siis ottanut sen, mitä olen tarvinnut.

Viime keväällä tein 10 vuoden tauon jälkeen itselleni omat presetit - värillisen ja mustavalkoisen. Ne toimivat moitteetta koko sesongin ajan. Onko minulla nyt sellainen olo, että olen vihdoinkin tosiammattilainen?

Ei. Eikä sinullakaan toivottavasti. Voi kunpa sanansakin voisi iskeä presetin muotoon.