Sähköpostimarkkinointia vai uutiskirjebisnestä?

Nani Annette on kirjoittaja, valokuvaaja ja intohimoinen uutiskirjebisneksestä haaveilija.

Lähetin ensimmäisen uutiskirjeeni helmikuussa 2015. Tilaajia oli 31 ja avaamisprosentti oli 83,9 %. Yksi 31 tilaajasta oli tietenkin äitini, toinen puolisoni ja, totta kai, olen itsekin uutiskirjeeni tilaaja. Loput 28 olivat uskollisia valokuvausasiakkaitani.

Lista kasvoi, mutta pysyi loppuun asti pienenä. Mutta pienikin lista voi olla tehokas: vuodesta toiseen myin kuvauspäivät täyteen sähköpostilistan kautta. Kun joulukuussa 2023 siirsin listani Mailchimpista Substackiin, tilaajia oli vähän päälle 300.

Saippuakauppias ja yksinäinen yrittäjä

En ole koskaan ollut uutiskirjebisneksessä, vaan kaikkien lähettämieni uutiskirjeiden kulma on ollut sähköpostimarkkinointi. Luovia-verkostolle olen kirjoittanut muutaman kerran ihan kirjoittamisen ilosta.

Suomen kielessä uutiskirjeellä tarkoitetaan useimmiten sähköpostimarkkinointia. Se voi tarkoittaa monia erilaisia asioita. Kun eräs kotimainen saippuakauppias pistää pystyyn alennusmyynnin, hän pommittaa myyntikirjeillään päivittäin. Haluan perua kirjeen tilauksen, mutta vielä enemmän haluan ostaa kiharille hiuksille tarkoitetun shampoon edullisemmin.

Sähköpostimarkkinointi voi olla raivokasta myyntiä tai sitä, kun muistutan Luovia-verkostolle olemassaolostani. Minusta on kiva kysellä verkostolaisten kuulumisia ja kertoa, missä mennään. Useimmiten kirjoitan silloin, kun oloni on yksinäinen.

Sähköpostimarkkinoinnin tavoite on kuitenkin kertoa omista palveluistaan, omasta työstään ja toisinaan myydä antaumuksella. Se muistuttaa monin tavoin somen sisällöntuotantoa.

Miten sähköpostimarkkinointi ja uutiskirjebisnes eroavat toisistaan?

Sähköpostimarkkinoinnissa lähetetään uutiskirjeitä, mutta kaikki uutiskirjeet eivät ole sähköpostimarkkinointia.

Kärjistäen, sähköpostimarkkinointi on jotain sellaista, jolla pyritään ohjaamaan vastaanottaja pois sähköpostistaan. Uutiskirjebisneksessä tavoite on pitää vastaanottaja omassa postilootassaan. Siinä ihminen tilaa kirjeen sen itsensä vuoksi ja bisnesmallissa vielä maksaa siitä.

Jenkeissä uutiskirjebisnes on peruskauraa, mutta Suomessa ihan lapsenkengissä. Pari päivää sitten opin, että kyllä meillä Suomessakin kirjoitetaan rahakkaita kirjeitä, tai ainakin yhtä. Arhi Kivilahti kirjoittaa maksullista Kaupan tila -uutiskirjettä, jolla on satoja maksavia tilaajia.

En siis ole koskaan keskustellut kenenkään uutiskirjebisnestä pyörittävän suomalaisen kanssa eikä kukaan sparrattavistani ole tunnustanut haaveilevansa uutiskirjebisneksestä. Ennemminkin yrittäjät haaveilevat siitä, että heillä olisi jotain sanottavaa.

Olen ollut uutiskirjebisneshaaveeni kanssa yksin.

Uutiskirjebisneshaave

Joskus viisi vuotta sitten kuulin eräässä jenkkipodcastissa naisesta, joka pyöritti unelmiensa uutiskirjebisnestä; hän lähetti tilaajille viikon ruokalistan. Tilaajia oli jenkkityyliin satoja tuhansia.

Nainen ei tietenkään pyörittänyt minun unelmieni bisnestä, sillä en selviydy edes omasta ruokahuollosta ilman Lidlin bulgursalaattia.

Sen kuitenkin tajusin, että uutiskirjebisnes voi olla kelpo bisnes minullekin. Silloin en kuitenkaan tiennyt mitä tekisin, mistä kirjoittaisin tai ketä kirjeeni palvelisi. Kuitenkin jo silloin ymmärsin sähköpostin arvon.

Jos voisi vain kuvata ja kirjoittaa

Jos luet tekstejäni ensimmäistä kertaa, et ole vielä kyllästynyt mantraani. Jos olet vakkarilukija, olen pahoillani. Suurin haaveeni on edelleen se sama: Voisinpa tehdä elannon kuvaamalla ja kirjoittamalla mitä mieleen juolahtaa!

Tätä haavetta tekohengitin katukuvaussaitillani, joka oli oma, antikapitalistinen, nurkkani netissä. Yritin useaan otteeseen saada sille näkyvyyttä, mutta en ollut tarpeeksi sitkeä. On turhauttavaa kirjoittaa blogia, jos kukaan ei lue sitä, ja en halunnut valokuvata Instagramia varten.

Viime marraskuussa kuuntelin podcastin, jossa Cait Flanders toteaa, että nykyihminen olettaa löytävänsä kaiken sisällön joltain alustalta. Hidas sisältö voi hyvin ja sitä janotaan, mutta aamukahvia hörppiessä ei enää lueta kymmentä blogia. Mikä oivallus! Siltä istumalta päätin ottaa haaveeni vakavasti ja siirtyä Substackiin.

Mikään ei ole tällä 15-vuotisella urallani tuntunut yhtä hyvältä. Ei edes se ekan laskun kirjoittaminen vuonna 2011.

Mikä on Substack?

Pähkinänkuoressa: Substack on uutiskirjepalvelu, mutta toisin kuin Mailchimp ja kaverit, se julkaisee kirjeet myös omalle alustalleen ja hoitaa markkinointia kirjoittajan puolesta.

Substack syntyi vastaiskuna journalismin kuolemalle. Sen perustajat halusivat tarjota kirjoittajille ja journalisteille suoraviivaisen ansaintamallin. Substack on ilmainen, kunnes käyttäjä tienaa ensimmäisen pennosensa. Silloin palvelu veloittaa 10 % hinnasta.

Seitsemän vuotta myöhemmin Substackin missio on sama, mutta sen suojiin ovat löytäneet tiensä myös muut luovan työn ammattilaiset ja erilaiset asiantuntijat.

Intensiivinen salasuhde

Aloitin salasuhteen Substackin kanssa.

Ensin kävin vain vähän kurkkimassa, mitä Ashley Parsons Story kirjoittaa, mutta hiljalleen laajensin lukemistoani. Aika moni somesta tuttu tyyppi löytyi Substackista. Parasta on kuitenkin se, että löydän edelleen päivittäin uusia luovan työn ammattilaisia, joiden sanomasta hullaannun.

Substackissa isot ja pienet nimet hengailevat sulassa sovussa. Hierarkiaa ei juurikaan ole, kuten ei mainoksiakaan.

Ehkä juuri siksi homma lähti lapasesta heti kättelyssä. Substackin henki on aivan jotain muuta kuin Instagramin. Sinne ei tulla näyttäytymään tai toivomaan, että joku näkisi sisältöni. Siellä rakennetaan yhteisöjä, luodaan sisältöä, jota ihmiset jo odottavat, ja tuupataan oma osaaminen valokeilaan.

Päätin laittaa kaiken peliin Substackin kanssa. Alku on ollut vähän tahmea, mutta vauhti kiihtyy, kun uskallan enemmän. Ensin ajattelin, että kirjoittaisin kerran kuussa. Nyt ajattelen, että kerran viikossa olisi täydellinen tahti.

Kenelle uutiskirjebisnes sopii?

Uutiskirjebisnes sopii ihmisille, joilla on jotain sanottavaa tavalla, joka taipuu sähköpostiksi. Todennäköisesti uutiskirjebisnes sopii kaikille, joilla on toive digibisneksestä tai verkkokaupasta. Mutta ennen kaikkea se tuntuu sopivan ihmiselle, joka kaipaa yhteyttä toisiin.

Huhtikuun Luovia-miitissä vieraili Oma taidekoulu Ateljéen Nina Rantapuu, jonka kanssa puhuttiin yhteisöbisneksestä. Nina alleviivasi sitä, miten tärkeää on kokoontua yhteen merkityksellisten asioiden äärelle. (Toukokuussa puhutaankin sitten Substackista.)

Jotain tällaista haluan rakentaa omalla uutiskirjeelläni. Kirjoitan valokuvauksesta, kirjoittamisesta, kulttuurista ja muista sellaisista asioista, jotka yhdistävät minua ja lukijaani. Valokuvani eivät ole ehkä ihan niin suuressa roolissa kuin aiemmin blogeissani, mutta oma paikkansa niilläkin on.

Kukaan ei vielä maksa minulle uutiskirjeestäni, mutta sehän on vain ajan kysymys. Tonneihin on matkaa, mutta on ihanaa olla alussa.

LUE MYÖS: