Viisi vuotta hyvää työtä

Tiistaina 15.3. yritykseni täyttää viisi vuotta. Ei uskoisi, niin nopeasti aika on rientänyt!

En vieläkään muista Y-tunnustani ulkoa, mutta aika paljon muuta olen kyllä oppinut tässä viidessä vuodessa. Taloudenhoitoa, lakia, kuinka johtaa itseäni työntekijänä, viestintää. Olen saanut aimoannoksen kärsivällisyyttä ja sitkeyttä. Luotan yhä vahvemmin itseeni: pärjään kyllä.

Olen luvannut kertoa teille tarinani jo vuosien ajan. Siis tarinan siitä, kuinka jätin päivätyöni ja hyppäsin yrittäjäksi. Muttei siinä tunnu enää tarinanjuurta olevan. Vaikka nämä rapiat neljä vuotta täysipäiväisenä yrittäjänä ovat kuluneet nopeasti, tuntuu toimistotyöstä olevan jo pieni ikuisuus. Ja kyllä siitä onkin: nykyään olen ollut jo pidempään yrittäjänä kuin mitä ehdin puljaamaan kellokortin kanssa valmistumiseni jälkeen.

Osa asioista on ollut aika helppoja.

Aiempi työ- ja elämänkokemukseni on valmistanut minua asiakastyöhön. Minusta on mukavaa ja vaivatonta tavata uusia ihmisiä ja työskennellä heidän kanssaan. Koska järjestötöissä pyörittelin isoja rahasummia, ovat valokuvaajan pikkupennoset pysyneet kivasti järjestyksessä (kiitos mainion kirjanpitäjäni). Eikä työmotivaationkaan suhteen ole valittamista: yrittäjyys sopii minulle.

Osa asioista on ollut tosi vaikeita.

Kun yrittäjäksi jäätyäni tapasin opiskelukavereitani ja entisiä kollegoitani, jouduin selittelemään valintojani. Moni kysyi, olisiko valokuvaus sittenkin pitänyt pitää vain harrastuksena. Muutamat avoimesti ihmettelivät mitä mielessäni oikein liikkuu, sillä eiväthän he edes tienneet minun valokuvaavan. Silloin ymmärsin miten vankka usko meillä suomalaisilla on tutkintotodistuksiin. Ilman tavanomaista koulutusta ei voi pärjätä. ”Ei se sopivuus, vaan pätevyys” tuntuu yhä, vuonna 2016 olevan kirjoittamaton sääntö.

Niinpä vaikeinta on ollut oppia hiljentämään oma pää. Hiljentämään ne ajatukset, jotka kitisevät siinä korvani juuressa ettet sinä nainen nappia painamalla itseäsi elätä. Ettei sinun näkysi tai äänesi ole tarpeeksi vahva. Ettet ole tarpeeksi taiteellinen.

Epäily ja ihmettely ovat kuitenkin olleet ihan hyvät kasvukaverit. Ne ovat muovanneet näkyäni siitä, millaista yritystä rakennan ja millainen yrittäjä haluan olla. Tärkeintä kaikkina näinä viitenä vuotena on ollut halu onnistua. Siis halu tehdä juuri tätä työtä.

Viisi vuotta sitten tänään viimeistelin Y3-lomakettani. Ai että, se oli kinkkinen! Mutta niin vain marssin sisään Patentti- ja rekisterihallitukseen, nappasin vuoronumeron ja perustin yritykseni. Niin helposti se Suomessa käy.

Suosittelen.

TyökulttuuriNani