Taivaanrannanmaalareiden riskiryhmä

On ärsyttävää, että Jari Sarasvuo on niin nerokas. Rauha, rakkaus, rasitus, ravinto ja rokki, sanoi Jari. Ja minä olisin laittanut siltä istumalta nimeni paperiin. Jari puhui siitä, mitä ihminen tarvitsee voidakseen hyvin.

Olin juuri aiemmin miettinyt, miten paljon paremmalta lukutauko mandariinin kanssa tuntuikaan, kun olin tehnyt kaikki päivän työt jo ennen lounasta. Syytä tähän en osannut tavoittaa. Mutta Jaripa sanoitti sen hyvin: ”Ansaittu nautinto eli ilo, sitä ihminen kestää kuinka paljon tahansa.”

Nimittäin ihminen, joka voi luoda itse omat aikataulunsa, on vaarassa jättää ne kokonaan tekemättä. Ihminen, joka määrittää itse oman työtahtinsa ja oman tuntipalkkansa ja johtaa omaa työtään, on vaarassa jäädä heikkouksiensa jalkoihin. Hautautua saamattomuuden ja laiskuuden alle. Ihminen tarvitsee aikatauluja ja suunnitelmia, sillä arki ei voi olla jatkuvaa notkumista tai päämäärätöntä pohdiskelua. Aikataulut ja suunnitelmat tuntuvat jäsentävän elämää aivan kuten haaveet ja unelmatkin.

Minä kuulun tähän surullisenkuuluisaan taivaanrannanmaalareiden riskiryhmään. Tehokkuuteni on puhtaasti opittua eli toistan hyväksi havaittuja toimintamalleja työpäivästä toiseen. Vielä vuosi sitten pystyin huijaamaan itseäni hyvin helposti: milloin olin ansainnut pidemmät yöunet tai vielä yhden luvun kirjasta ennen nukkumaanmenoa. Parin tunnin lounas kolmen vartin sijaan oli tuttu juttu. Ja mitäs se uusin Koiramme-lehti sisälsikään… Joskus nopeasti vilkaisin… Eikä itsekuri riitä aina vieläkään. Mutta kun se riittää, tuntuu todella hyvältä.

Koska yrittäjänä arkeni on pirstaleista, tarvitsen rutiineja. Näitä noudatan päivästä toiseen:

1) Hajota ja hallitse! Jaan työtehtäväni pieniksi palasiksi. Yhden palasen suorittamiseen ei saa kulua paria tuntia kauempaa, jotta tunne ahkeruudesta säilyy. ”Editoi X”, ”Editoi Y”, ”Postita X & Y & Z”, ”Laskuta X & Y”, ”Tuotetilaus X & Y”… Itse käytän TeuxDeux-palvelua, mutta vastaavia on toki monia muitakin. Täydennän tehtävälistaa koko työpäivän ajan eikä minulla ole ”Sekin pitää muistaa tehdä” -mantraa. Pidän käyttömuistini mahdollisimman tyhjänä, jotta keskittymiseni ei herpaannu. (Herpaantuu se silti välillä.)

2) Aloita tylsimmästä! Yrittäjäystäväni totesi kerran, että todellisuudessa ne asiat, joita emme millään saa tehdyksi vievät vähiten aikaamme. Tottahan se on, sillä aloittaminen on aina vaikeinta! Monet pakolliset jutut, jotka eivät ehkä ole sieltä motivoivimmasta päästä, vievät rutkasti energiaamme. Kun hoidan ne heti aluksi pois päiväjärjestyksestä, saan lopettaa työpäivän mieluisiin työtehtäviin. (Kuten nyt tähän bloggaamiseen.)

3) Kuuntele kehoasi! Minä aloitan työpäiväni suhteellisen myöhään, sillä nautin pitkistä ja hitaista aamuista enkä tosiaan liian aikaisista herätyksistä. Heräilen kahdeksan aikaan, puoli kymmenen aikoihin sulkeudun työhuoneeseen ja käynnistän tietokoneen. Kevyessä hurinassa juon aamun toisen kupillisen kahvia. Virkeimmilläni olen iltaisin ja työskentelenkin monesti iltayhdeksään asti. (Minä tosin rytmitän viikkoani myös mieheni aikataulun mukaan, jotta voisimme viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä.)

4) Suunnittele! Viimeinen vartti työpäivästäni kuluu aina seuraavan päivän suunnitteluun. Suunnitteleminen on työminäni kannustamista. Se myös nopeuttaa työhön tarttumista seuraavana päivänä. Ympyrä sulkeutuu, kun seuraavana aamuna avaan koneeni ja näen kourallisen työtehtäviä. Edellistä päivää katsoessani näen yliviivattuja hommia, jotka on hoidettu.

”Ansaittu nautinto eli ilo, sitä ihminen kestää kuinka paljon tahansa.” Saamattomuuteen syöty mandariini on hapan, mutta palkintona ahkeruudesta se on jumalten nektaria.

taivaanrannanmaalareiden-riskiryhma.jpg