#115 Markkinointi ei vaadi somea vaan hyväsydämistä hörhöilyä

markkinointi ilman somea

On tämäkin markkinointia!

Tässä jaksossa mietitään markkinointia sosiaalisen median ulkopuolella. Mitkä jutut ovat toimineet minulla, entä mitä haluaisin kokeilla? Mitkä asiat ovat mielestäni erittäin tärkeitä, kun kyseessä on yksinyrittäjän markkinointi? Mihin haluan rohkaista? Sosiaalisella medialla on tärkeä rooli myös omassa yrityksessäni, mutta olen vuosien varrella huomannut, että yritystoimintani on elinvoimaisempaa ja enemmän itseni näköistä, kun annan vähintään yhtä paljon mahdollisuuksia myös toisenlaiselle markkinoinnille. Tässä jaksossa puhutaan muun muassa sissimarkkinoinnista, Brewdogista, erottautumisesta ja flashmobeista.

Mitä muuta on kuin somemarkkinointi?

Kun mietit oman yrityksesi markkinointia, mikä on sen merkittävin markkinointikanava eli mitä kautta saat eniten myyntiä? Ajattelen, että on tosi tärkeää päästä oman myyntireittinsä jäljille, sillä vain siten voi resursoida oikein tulevat markkinointiponnistuksensa.

Minulle some ei ole koskaan ollut tärkein markkinointikanava. Se on ollut jo 10 vuoden ajan se toiseksi tärkein, mutta missään vaiheessa en ole ajatellut sen olevan tärkein. Kun vuonna 2011 lanseerasin koirakuvauspäivät, moni löysi työni FB-sivuni kautta. Toki silloin aika oli toinen: lähes kaikki julkaisut näkyivät kaikille tykkääjille. Mutta vielä enemmän kuvauksiin tuli asiakkaiden kavereita ja heidän kavereitaan.

Halusin tehdä tämän jakson siksi, että olen keskustellut niin monta kertaa teidän kanssanne siitä, mitä muuta on kuin some? Mitä muuta on kuin sosiaalinen media, joka toisinaan tai aika useinkin väsyttää ja vatvotuttaa? Mitä muuta on kuin IG-julkaisut, somesuunnitelmat ja -strategiat, somemainonta ja seuraajien määrän kyttäys ja kasvattaminen? Mitä muuta on kuin turhautuminen Facebookiin?

Sosiaalinen media on ollut monelle meistä todellinen siunaus. En usko, että minulla olisi yritystoimintaa ilman sitä tai ainakaan se ei olisi samanlaista. Some ei saa kuitenkaan olla millään muotoa itseisarvo, enkä tee vuodesta toiseen työtäni somen tai someseuraajien vuoksi. Siksi haluan sanoa jälleen sen, mitä olen sanonut niin monta kertaa aiemminkin: somessa ei ole pakko olla. Ja sitten: Somesta saa pitää taukoa, sen kanssa saa laiskotella, sitä saa vältellä. Totta kai jokainen meistä tietää sen, että suunnittelemattomuus ja pitkät tauot saattavat hankaloittaa arkista aherrusta ja on vaikea hypätä uudestaan myös somekelkan kyytiin, mutta ei sillä ole väliä. Rohkaisen unohtamaan somen, ottamaan kunnon breikin, jos siltä tuntuu. Some ei ole ainoa tapa markkinoida.

En sano tätä vain siksi, että se kuulostaa hyvältä jaksossa, jossa puhutaan markkinoinnin eri keinoista. Tunnistan somen arvon, pidän vuorovaikutuksesta sosiaalisessa mediassa, hittolainen, olen jopa tehnyt Instagramista verkkokurssin. Sanon tämän siksi, että uskon sosiaalisen median olevan tärkeä markkinointikanava vain siihen asti, kunnes se kääntyy yrittäjää vastaan: siis joko siten, että tili hakkeroidaan tai syntyy somekohu tai yksinkertaisesti tulee someväsymys. Minulle sosiaalinen media on ollut tärkeä aina vain siihen asti, kunnes olen väsynyt siihen tai johonkin muuhun ja tarvinnut tauon. Ja aina, kun on tuntunut tältä, olen tauon itselleni suonut, niin somessa kuin kaikilla muillakin yrittäjäelämän osa-alueilla.

Asiakaspalvelu ja asiakaskokemukseen panostaminen avainasemassa

Mutta aloitetaan siitä, mikä on ollut yritykseni tärkein markkinointiväyläni viimeiset 12 vuotta, kun olen tehnyt valokuvauksen asiakastöitä? Ehkä jo arvasit. Tärkein on ollut asiakaspalvelu ja sen myötä asiakaskokemukseen panostaminen. Se tarkoittaa sitä, että yritän ylittää asiakkaani odotukset joka kerta, jotta hän palaisi kerta toisensa jälkeen asiakkaakseni. Hänestä tulee siis uskollinen asiakas, jolle minun ei tarvitse myydä osaamistani ja palveluitani enää samalla tavalla uudelleen kuin aiemmin. Uskolliset asiakkaat tuppaavat myös kuluttamaan enemmän niihin palveluihin, joita he rakastavat, ja kyllä, he myös vinkkaavat palveluista ystävilleen. Olen urallani ehtinyt tekemään kaikenlaista, myös monia muita juttuja valokuvauksen lisäksi, ja kaikenlaisten asiakkaiden kohdalla tämä toimii samalla tavalla.

Eli tärkein markkinointiväyläni, -kanavani, -keinoni on ollut asiakkaisiin panostaminen. Olen puhunut tästä aiemminkin kertoessani, kuinka mukavaa näin introverttinä on löytää ne oikeat asiakkaat. Työ on ihanaa, kun saa työskennellä pääsääntöisesti oman ihanneasiakkaansa kanssa. Uskollinen asiakas tietää, mitä haluaa, ja on myös valmis maksamaan siitä. Näin ollen minun tai sinun ei myöskään tarvitse löytää niin paljon asiakkaita. Vähempi riittää ja tilanne on win-win.

Vaikkei asiakaskokemuksen viilaaminen ole pelkästään markkinointiteko - ei todellakaan - tarkastelen asiaa nyt kyseisestä vinkkelistä. Asiakaskokemus ei kuitenkaan toimi markkinoinnissa, jos yrittäjä ei tunnista omaa ihanneasiakastaan. Emme löydä lisää niitä oikeita asiakkaita, jos emme tunnista ensimmäistäkään. Vain tunnistamalla hänet, voimme miettiä miten saisimme lisää hänen kaltaisiaan asiakkaita.

Kysyn jokaiselta asiakkaaltani, miten hän on löytänyt minut. Jos hän on löytänyt minut esimerkiksi toisen asiakkaani kautta, laitan kiitosviestin tai vaikkapa kauniin postikortin ja suklaapatukan vanhalle asiakkaalleni. Toki usein käy myös niin, että ihminen löytää minut sosiaalisen median kautta. Mikäli en entuudestaan tiedä, pyrin aina selvittämään asiakkaalta, mikä julkaisu oli se, joka antoi kimmokkeen yhteydenottoa varten. Useinhan ihminen seuraa pidempään, tutustuu ammattilaiseen ja tämän tapaan työskennellä. Vasta myöhemmin sen aidon tarpeen ilmestyessä hän ostaa palvelun.

Ymmärrä asiakastasi ja selvitä, miten ylität asiakkaan odotukset

On kuitenkin kaksi asiaa, joita ei oikein voi kysyä asiakkaalta, mutta ne ovat tärkeitä asiakasymmärryksen kannalta. Ensimmäinen kysymys on, miten juuri tämän asiakkaan odotukset ylitetään. Ja toinen kysymys on, miten asiakas haluaa tulla palvelluksi. Ei siis, miten minä yrittäjänä haluaisin palvella häntä tai miten itse asiakkaana haluaisin tulla palvelluksi, vaan miten asiakkaani haluaa tulla palvelluksi. Näissä on vissi ero. Voimme aina hakea osviittaa aiempien ihanneasiakkaiksi toteamiemme asiakkaiden kohdalta. On kuitenkin tärkeää, ettemme luota sokeasti aiempiin kokemuksiimme vaan selvitämme asiakasta kuuntelemalla, mitkä asiat ovat hänelle tärkeitä.

Kun ajattelen tietäväni, miten ylitän asiakkaan odotukset ja miten hän haluaa tulla palvelluksi, voin sisällyttää näitä asioita palveluuni. Yleisimpiä juttuja ovat yritystoimintaani liittyvät seikat kuten se, miten helposti asiakas löytää haluamansa tiedon tai millainen fiilis hänelle jää ensikontaktista kanssani. Yksilöllisempää on vuorovaikutuksen ja huolenpidon määrä ja laatu sekä asiakkaan tulevaisuudensuunnitelmien, lasten harrastusten, lempikirjailijoiden tai vaikkapa merkittävien elämänmuutosten muistaminen ja niiden esillä pitäminen keskustelutilanteissa. Kyseessähän on ne perinteisen aktiivisen kuuntelun menetelmät: olemme aidosti kiinnostuneita ja rohkaisemme asiakkaita kertomaan lisää. Näin opimme kaikista parhaiten asiakkaistamme ja pystymme palvelemaan heitä entistä paremmin. Jos sinullekin asiakaspalvelu on se tärkein strateginen markkinointikanava, tiedät jo sen, ettei uusia asiakkaita tule, ellei ihanneasiakastaan tunnista. Mutta mikäli olet vasta mietintävaiheessa ja haluaisit panostaa asiakaskokemukseen entistä enemmän, rohkaisen sinua samoin sanoin. Kun opit tunnistamaan ihanneasiakkaasi, et enää kävele onnesi ohi vaan onnesi löytää yhä helpommin luoksesi. Miksi? Koska tunnistettuasi ihanneasiakkaasi, voit viitoittaa hänelle tien.

Verkostojen merkitys, sekä somessa että etenkin sen ulkopuolella

Toiseksi tärkein markkinointikanavani on ollut sosiaalinen media. En sano siitä tällä kertaa muuta kuin sen, että minulle some on ollut aina suhteellisen vaivatonta. Pystyn suhtautumaan some-elämääni kevyesti enkä koe sitä merkittäväksi osaksi omaa elämääni. Se on toki merkittävä osa työtäni, mutta mitään sen suurempia tunteita se ei minussa kuitenkaan herätä. Siihen rohkaisen kaikkia muitakin. Some on parhaimmillaan samanaikaisesti hajuton ja mauton sekä täysin itsesi näköinen ja kokoinen.

Kolmanneksi tärkein markkinointikanavani on verkostot. Etenkin nykyään, kun teen lähinnä ihan muita töitä kuin valokuvausta, tämä korostuu. Toki myös uran alkumetreillä niitä asiakkaita tuli erilaisten verkostojen ja yhdistysten kautta, sillä olen ollut monessa mukana. Tiedän, että tämäkin kuulostaa ristiriitaiselta. Kun toisessa hetkessä kerron, että suorastaan karsastan uusia sosiaalisia tilanteita, kuinka voin toisessa väittää niitä merkittäviksi? Onneksi ne vahvimmat verkostot ainakin itselläni ovat niitä, joissa on nautinto olla mukana. Ei siis tarvitse jännitellä turhia, vaan voi vain mennä virran mukana. Koska itsekin nautin mukana olemisesta, saavat muut ihmiset myös minusta aidoimman kuvan. Tämä auttaa siihen, että he myös suosittelevat minua eteenpäin niille oikeille tyypeille, ja toivottavasti onnistun vastaavasti hankkimaan heille töitä omien kontaktieni kautta. Tämän sanottuani totean rehellisesti myös tämän: nykyään irtaudun turhista verkostoista helposti. Tämänkin vuoden päätteeksi aion erota parista yhdistyksestä, joiden arvomaailmaa tai toimintakulttuuria en allekirjoita. Tässäkin kuuntelen vahvasti sydäntäni.

Eräänlainen verkosto on myös oman työn ympärillä toimivat muut yrittäjät. Tällaisia voivat olla kuvataiteilijalla tarvikevalmistajat tai galleriat, valokuvaajalla esimerkiksi floristit ja cateringit, tanssijalla paikalliset muusikot tai esiintymistilojen ylläpitäjät ja ruokataiteilijalla vaikkapa keittiötarvikeliikkeet ja herkkukaupat. Tällaiset verkostot eivät tietenkään synny itsestään, mutta niiden eteen kannattaa nähdä vaivaa. Mitä enemmän tunnet oman alasi tekijöitä, sitä laajemmalle viesti sinunkin yrityksestäsi leviää. Parhaimmassa tapauksessa saman teeman ympärillä pyörivät ammattiverkostot ovat kuin kollektiiveja, joissa onnistutaan yhdessä ja autetaan kaveria hädän hetkellä. 

Sissimarkkinointi: paljon tuottoa pienellä panostuksella

Puhutaan seuraavaksi sissimarkkinoinnista. Tämä termi kuulostaa iänikuiselta, tylsältä ja tomuiselta, mutta usko tai älä, se on tätä päivää. Eihän se nimittäin tarkoita mitään muuta kuin sitä, että yrittäjä onnistuu saamaan pienellä panostuksella paljon tuottoa. Sissimarkkinointia voi harjoittaa niin somessa kuin somen ulkopuolellakin. Mutta ehkäpä oleellisinta on se, että markkinointi on jotenkin epätyypillistä ja huomiota herättävää.

Ja sitähän me haluamme markkinointimme olevan, eikö niin! Emme halua olla osa massaa. Emme halua jäädä jalkoihin vaan haluamme erottua. Siitä pääsemmekin lempiaiheeseeni, erottautumiseen. Huomatuksi tuleminen on elintärkeää yrittäjälle. Miksi olla somessa, jos kukaan ei huomaa? Miksi työskennellä vuodesta toiseen, jos kukaan ei huomaa? Huomatuksi tuleminen on sama asia kuin elannon saaminen omasta yrityksestä. Kukapa ei haluaisi saada palkkaa työstään.

Valitettavasti usein, noin 99,9 % ajasta, on kuitenkin helpompaa olla lammas. Ainakin silloin, kun suunnittelee ja toteuttaa kaiken yksin, kantaa vastuun yksin, mokaa yksin, on helpompaa olla lammas. Turvallisuus tuntuu hyvältä. Uskallan väittää, että sosiaalinen media tuntuu meistä nykyään turvalliselta. Se on se paikka, jossa kaikki ovat, ja me näemme, mitä muut siellä tekevät. Siellä on helppo olla lammas. Kun kollega nostaa esiin asian X, on helppo kompata ja tehdä samantyyppinen postaus. Pian huomaan, että myös 20 muuta kollegaa on kirjoittanut samasta aiheesta - vaikkapa nyt siitä, että lapset ovat pieniä vain hetken aikaa. Lopputulos 1 on se, että olen saanut todennettua oman pointtini. Jes, tein oikein, koska kirjoitin tästä! Tämä on muidenkin mielestä tärkeää! Mutta lopputulos 2 on se, ettei kukaan erota minua niistä muista. Jos kukaan ei erota minua niistä muista, ei hän voi ostaa juuri minun tarjoamaani palvelua. Jos hän ei osta juuri minun tarjoamaani palvelua, hän ei valitse juuri minua. Jos hän ei valitse juuri minua, hän tuskin on ihanneasiakkaani.

Minusta on tärkeää olla somessa, mutta vieläkin tärkeämpää on olla siellä aito, oma itsensä. Vaikka pitäisit somea työvälineenä, älä ole lammas. Ja vaikka somessa on tärkeää olla, kannattaa olla olemassa myös muualla. Väitän, että erottautuminen on nykyään helpompaa jossain muualla kuin somessa. Minulle erottautuminen somessa tai sen ulkopuolella on pohjimmiltaan sitä, että antautuu täydellisesti omalle työlleen ja tyylilleen, että sitoutuu omaan työhönsä, sanoo sen, mitä oikeasti ajattelee, ja kunnioittaa muiden sanomaa. Erottautuminen on astumista esiin, erilleen muista. Ja kyllä, jotta voisi astua esiin, täytyy ensin tunnistaa se, miltä muut näyttävät ja miten voi itse näyttää erilaiselta.

Aivoriihi: 100 tapaa markkinoida

Olen muutaman kerran vetänyt “100 tapaa markkinoida” -työskentelyn, ja jokaisella kerralla olemme keksineet 100 erilaista tapaa markkinoida omaa työtään. En lähde luettelemaan näitä satoja eri tapoja, mutta joukosta on löytynyt omalla sloganilla varustettua ilmalaivaa, brändättyjä hiekkakakkumuotteja ja säkkipillisoitantaa pääkaupungin kaduilla. Logoin varustelluissa kilteissä, totta kai. Olemme keksineet mitä kummallisimpia tapoja markkinoida omaa yritystoimintaa aivoriihityöskentelyn avulla. Olen käyttänyt aivoriihityöskentelyä 15 vuoden ajan kaikenlaisissa työtehtävissä, niin yrittäjänä kuin palkansaajana. Se on mitä mainioin tapa vapauttaa luovuus.

Tee siis näin: Ota paperia ja kynä ja laita kello hälyttämään 10 tai 15 minuutin kuluttua. Jos teet harjoituksen kollegan kanssa, 10 minuuttia riittää. Kirjoita kaikki ideat muistiin. Älä arvioi tai kehitä niitä tässä vaiheessa laisinkaan, älä lyttää niitä, sillä nyt tarvitset vain mahdollisimman monta ideaa. Tuskin säkkipilliesityksen keksinyt yrittäjä koskaan tuollaista spektaakkelia järjestää eikä ilmalaivaakaan kovin helposti taivaalle saa, mutta ne ovat ideoita, jotka voivat myöhemmin tarjota korvaamattoman ponnahduslaudan johonkin uuteen ja erottuvaan mainokseen. Kun aika on täynnä, lue läpi kaikki keksimäsi ideat. Nyt ota toinen paperi - muista säästää tämä ensimmäinen - ja aloita karsinta. Poimi kaikki sellaiset ideat, jotka saattavat olla käyttökelpoisia yrityksesi mainontaan eli tavoittavat kohderyhmääsi ja ovat esimerkiksi mahdollisia budjetin osalta. Ilmalaivaa ei kannata lähettää Seinäjoelle lentelemään, jos kohderyhmä asuu Inarissa. Jatka karsimista niin kauan, kunnes sinulla on jäljellä kourallinen potentiaalisia ideoita.

Harjoituksen tavoitteena ei kuitenkaan ole karsiminen vaan ideointi. Jos siis sait nyt vain parikymmentä ideaa, et uskaltanut hörhöillä. Tee harjoitus uudestaan ja hörhöile. Olipa kyseessä mikä tahansa aihe, ideoita tulee yleensä kymmenittäin.

Brewdog, malliesimerkki erottautumisesta ja sissimarkkinoinnista

Olen aiemminkin puhunut Brewdog-nimisestä olutpanimosta ja ajattelin nostaa sen esimerkiksi tälläkin kertaa. Suosittelen myös lukemaan heidän kirjansa Business for Punks. Se on yhä vain yksi parhaista lukemistani yrittäjyyteen liittyvistä kirjoista ja yksittäisenä teoksena on opettanut minulle eniten erottautumisen tärkeydestä. Viisas Elämä -kustantamon sivuilla kirjasta kerrotaan näin: “Älä perusta yritystä vaan aloita vallankumous. Ole itsekäs paskiainen ja unohda kaikki ohjeet. Älä tuhlaa aikaasi tyhjänpäiväisiin yrityssuunnitelmiin. Unohda myyntistrategiat. Toimi, älä ajattele.” Lupaathan lukea tämän kirjan, se on mahtava!

Brewdogin tarina on jotain käsittämätöntä. En siis ole itse mitenkään heidän yrityksensä fani enkä juurikaan heidän oluitaan juo, mutta ihailen sitä päämäärätietoisuutta, jolla he ovat astuneet ulos kuorestaan ja eläneet missiotaan todeksi. Sitä toivoisin myös itseltäni! Että uskaltaisin antautua työlleni niin täydellisesti, ettei olisi vaaraa jäädä jalkoihin. Sitä toivon myös sinulle. 

Vuonna 2009 Brewdog oli ollut olemassa pari vuotta eikä ongelmilta oltu vältytty. Vuoden aikana he onnistuivat tekemään muutaman markkinoinnin historiaan jääneen teon, jotka edesauttoivat heidän kansainvälistä menestystään. Ensiksikin he perustivat Equity of Punks -sijoitusmenetelmän (tai miksi sitä pitäisikään kutsua), jolla he keräsivät rahaa toimintaansa. He myivät osakkeitaan tai “osakkeitaan” 1300 ihmiselle ja loivat yritysmallin, jollaista ei oikeastaan vielä ollut olemassa. Nämä yritykseen sijoittaneet saavat erityiskohtelua Brewdogin baareissa ympäri maailman, ja ymmärtääkseni heitä kutsutaan myös vierailemaan pääkallopaikalle säännöllisin väliajoin.

Samana vuonna he nousivat otsikoihin valmistamalla maailman vahvimman oluen, 32-prosenttisen Tactical Nuclear Penguinin. Näkyvyyttä tuli myös kypsyttämällä olutta kalastuslaivan kannella, tuhoamalla isoja määriä teollista olutta ja kasvattamalla yritystä 200 prosentilla, vaikka koko maailma kärsi vuosikymmenten pahimmasta laskusuhdanteesta. Kun hypätään pari vuotta eteenpäin vuoteen 2011, löydetään lisää sissimarkkinointia, epätavallista mainontaa. Tuolloin Brewdog valmisti olutta meren pohjassa, tarjoili olutta peuran päästä ja jälleen kasvatti liiketoimintaansa 200 prosentilla. Heillä on ollut todellinen aivoriihityöskentely allaan, vai mitä luulet?

Tällainen suhtautuminen markkinointiin vaatii varmasti enemmän riskinottokykyä kuin mitä itseltäni koskaan tulee löytymään, mutta toisaalta, jos onnistuisin tekemään jotain edes tuonne päin, saattaisin tavoittaa kasapäin uusia valokuvausasiakkaita, uusia puhujakeikkoja ja koulutuksia, uusia podcast-kuuntelijoita.

Oletko lammas vai susi? Herätä tunteita!

Tätä jaksoa kirjoittaessa olen miettinyt jälleen onnistumisen pelkoa. Ehkä tässäkin on kyse siitä. On helpompaa olla lammas, sillä se, joka erottautuu, leimataan nopeasti sudeksi. Se, joka uskaltaa tehdä toisin, pelkää jäävänsä silmätikuksi, vaikkei kukaan oikeasti ajattelisi niin. Haluan rohkaista sinua, ja samalla itseäni, kokeilemaan jotain ihan älytöntä ja kreisiä. Ehkä sittenkin pitäisi lähettää se ilmalaiva pörräämään ja kilttisankarit puhaltamaan pilleihinsä. Ehkä ne brändätyt hiekkakakkumuotit olisivat hitti lapsiasiakkaiden keskuudessa.

Olet varmasti jo täysin vakuuttunut siitä, ettei someläsnäolo ole ainoa tie onneen. Ja jos lampaista puhutaan, eihän se ole edes kovin helppoa nykyään. Koska kaikki ovat siellä, pitäisikö itse olla myös jossain muualla?

Sähköpostimarkkinointi (uutiskirje) on tehokas markkinointiväylä myös myynnin avuksi

Lopuksi haluan vielä nostaa muutaman markkinointiväylän, jotka ovat toimineet minulla tosi hyvin vuodesta toiseen. Joitakin näistä käytän jatkuvasti, osaa olen kokeillut kerran tai pari. Kaikista on kuitenkin hyvät kokemukset.

Käsitellään selkein ensimmäisenä: sähköpostimarkkinointi. Siis uutiskirjeiden lähettäminen näin kansankielellä sanottuna. Minulla on tällä hetkellä joitakin tuhansia uutiskirjeen tilaajia erilaisilla sähköpostilistoilla. Se on enemmän kuin minulla on someseuraajia. Sähköpostimarkkinointi jakaa mielipiteitä, minunkin. Lähtökohtaisesti kuitenkin uskon siihen ja myös kaikki tutkimukset todistavat, että sähköpostin kautta myy moninkertaisesti sen määrän kuin algoritmien kurittamien somekanavien kautta. Esimerkiksi vuodesta toiseen myyn kuvauspäiväni täyteen sähköpostilistalta. Usein ne täyttyvät vanhoista asiakkaista, tai jos eivät, voin lähettää viestin toiselle listalle, jossa on muita työstäni kiinnostuneita. Tärkeintä on kuitenkin se, ettei minun ole pakko ottaa kuvauspäiviin edullisempia kuvauksia etsiviä, tuiki tuntemattomia ihmisiä, vaan saan lähtökohtaisesti työskennellä uskollisten asiakkaitteni kanssa. Kaikista tärkein syy sähköpostilistan keräämiselle on kuitenkin se, että somet kaatuvat jonain päivänä. Tai tilimme hakkeroidaan. Emme omista seuraajiamme emmekä pysty kontrolloimaan, mitä he näkevät. Siksi on tärkeää saada työstämme kiinnostuneisiin ihmisiin yhteys silloinkin, kun Instagram pimenee.

Voiko sponsoroimalla saada uusia asiakkaita?

Tiedän, että tästä seuraavasta tavasta ollaan montaa mieltä, mutta sitäkin kannattaa harkita, jos tuntuu siltä, että tilanne olisi suotuisa. Olen nimittäin saanut todella paljon näkyvyyttä ja useita uusia asiakkaita sponsoroimalla erilaisia tilaisuuksia. Useimmiten olen lahjoittanut lahjakortin valokuvaukseen tai mentorointiin joko arpajaispalkinnoksi tai esimerkiksi koiranäyttelyissä voittajalle. Pari kertaa sponsorointi on tarkoittanut sitä, että olen ollut paikalla kuvaamassa voittajat. Kannattaa aina neuvotella siitä, mitä itse kaipaa vastineeksi. Jos tilaisuuteen osallistuu paljon oman kohderyhmän ihmisiä, kannattaa miettiä, kuinka saisi mahdollisimman laajalti näkyvyyttä. Voisiko logo olla esillä ohjelmalehdessä? Olisiko mahdollista saada kuulutus, jossa oma yritys mainitaan? Kannattaa kuitenkin muistaa, etteivät lahjakortit ole pelkästään ongelmaton vastine. Niiden muoto ja summa saattavat myös kääntyä itseään vastaan. Suosittelenkin, että lahjoitat aina jonkin kokonaisuuden etkä esimerkiksi euromääräistä lahjakorttia, joka voidaan tulkita alennuskupongiksi. Kantapään kautta tässäkin vinkkaan.

Lehtimainonta - massoille vai pienelle kohderyhmälle?

Yksiselitteinen juttu ei ole kolmaskaan, nimittäin lehtimainonta. Omakin fiilikseni tämän suhteen on jakautunut. En laittaisi lehteen mainosta, ellen tietäisi, että juuri se minun oikea kohderyhmäni näkee mainoksen. Sponsoroinnin vastineena olen joskus saanut mainoksen esimerkiksi koirien rotuyhdistysten lehtiin, ja sitä kautta on tullut pari uutta asiakasta. Massamainonta, esimerkiksi mainokset suurilevikkisissä sanoma- ja aikakauslehdissä, on täysin perusteltua, jos kyseessä on volyymibisnes tai esimerkiksi tuotteet päivittäistavarakaupoissa. Mutta meidän pienyrittäjien, jotka useimmiten emme edes myy tuotteita vaan palveluita, on mietittävä, ettemme vahingossa myy eioota.

Mediahuomiolla näkyvyyttä kohdeyleisön silmissä

Toinen näkökulma lehtimainontaan on mediahuomio. Jos emme mietikään tätä mainonnan vaan näkyvyyden kannalta, pääsen puhumaan aiheesta, josta olen innoissani. Olen useampaan kertaan päässyt kirjoittamaan suoraan kohdeyleisölleni tai antanut haastattelun taidealan yrittäjänä tai podcastaajana. En ole kertaakaan lähettänyt lehdistötiedotetta tai tarjonnut juttuaihetta lehdille, mutta tunnen useita yrittäjiä, jotka tekevät näin toistuvasti ja saavat tosi paljon näkyvyyttä. Jos siis esimerkiksi olet avaamassa uutta galleriaa tai järjestämässä jotain paikallistapahtumaa, kannattaa ehdottomasti vinkata paikallislehdille tai isommillekin omista uutisista.

Lehtijuttujen kanssa kannattaa kuitenkin muistaa kaksi asiaa. Ensimmäinen kertoo siitä, miksi kannatan niitä sydämeni pohjasta. Kun lehti tekee sinusta haastattelun tai pyytää sinua kirjoittamaan kolumnin tai muun jutun, se on kuin yhteisö toteaisi: “Me hyväksymme tämän yrittäjän toiminnan. Jos Turun Sanomat kirjoittaa henkilökuvan paikallisesta tekstiilitaiteilijasta, tämän työ validoidaan ja esitellään kaupunkilaisille. Se on vähän kuin se Gilmore Girlsien jakso, jossa Rory esitellään seurapiireille debytanttitanssiaisissa. Sen jälkeen hän on hyväksytysti olemassa. No, ehkä hieman liioittelen, mutta se kannattaa joka kerta, jos on mahdollisuus vetää Gilmore Girlsit mukaan juoneen. Mediahuomion kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen. Moni meistä haluaa pysyä uskollisena omille arvoilleen, joten lehden motiiveista ja taustoista kannattaa ottaa selvää, elleivät ne ole jo entuudestaan tutut.

Nanin salaiset markkinointihaaveet

Seuraavaksi kerron sinulle kolme salaista haavettani. Nämä markkinoinnin keinot ovat sellaisia, joita olen halunnut vuosikaudet kokeilla, mutta tähän päivään mennessä en ole vielä yhtäkään näistä toteuttanut.

Varmasti kaikista helpoin toteutettava olisi Luovia-podcast-auto. Voisin hankkia sellaiset magneetilla kiinnitettävät kuvat autoon ja sitten ajelisin sillä, minne nyt ajelisinkin. Saisin taatusti sillä näkyvyyttä mutten ole ihan varma, saisinko yhtään uutta kuuntelijaa. Siksi kai tämä idea on jäänyt ajatuksen tasolle. Itse asiassa tämä ajatus kävi ensimmäisen kerran mielessäni vuonna 2012, kun kiersin ympäri Suomea Turusta Tornioon kuvaamassa koiria. Jokin naseva koiraslogan ja nettisivujen osoite olisivat saattaneet oikeasti toimia. Tai sitten ei. Toistaiseksi tämä on vielä mietintämyssyssä, jossain aika syvällä sen uumenissa.

Toinen erittäin potentiaalinen - eikä niin kovin salainen idea - on jättää kahviloihin, ravintoloihin, busseihin, juniin ja puistojen penkeille kortteja, joissa lukee jotain rohkaisevaa, kuten “Olet kaunis” tai “Kaikki järjestyy”. Toinen vaihtoehtoni katukuvaukseeni liittyen on ollut teettää pieniä ja kauniita printtejä portfolioni kuvista ja jättää niitä potentiaalisiin paikkoihin tavoittamaan kohderyhmää. Nämä ideat olen toistaiseksi hylännyt lähinnä siksi, etten halua edistää roskaamisen kulttuuria. Ja siihenhän se kuitenkin menisi. Jos sinulla on tästä jokin jatkojalostettu ja ympäristöystävällisempi idea, niin ota ehdottomasti käyttöön ja kerro minulle, miten se toimi! Syvempi ajatus tämän takana on siis se, että haluan lisätä yhteisöllisyyttä ja vähentää yksinäisyyttä. Siihen on monia keinoja, mutta tämä innostaa minua.

Sitten vielä viimeinen markkinointihaave. Jos kuuntelit Instagram-tarinaani, tiedät jo, mikä se on. No tietysti flashmob. Jos et tiedä, mistä puhun, käy katsomassa jaksomuistiinpanoista suosikkini. Rakastan ideaa siitä, että yhtäkkiä ihmispaljoudessa joku alkaisi tanssimaan tai laulamaan ja pian kymmenet ihmiset liittyisivät mukaan. Kaikilla olisi se Partamatin tekemä Luovia-podcastin kollari päällä ja sen viesti, Elävä taideteos, välittyisi kirjaimellisesti paikallaolijoille. Flashmobista olisi ehkä vinkattu jollekin luottotoimittajalle ja se myös striimattaisiin Facebookiin, Instagramiin ja Twitteriin. Onnistuessaan tämä olisi hitti! Ei mitään pientä nysväämistä vaan täysiveristä menoa ja meininkiä. Näistä kolmesta kertomastani haaveesta tämä on ehdottomasti minulle rakkain ja riskaabelein. Flashmob vain olisi niin hieno!

Muistilista markkinointiin

Miten ikinä päätätkään työtäsi markkinoida, huolehdi siitä, että markkinointi näyttää sinulta. Tämä koskee myös sinua, jolle some on ehdoton ykköskanava ja löydät sitä kautta kasapäin ihanneasiakkaitasi. Mitä muutoksia ja tempauksia ikinä teetkään, tsekkaa aina, että ne näyttävät sinulta. Ei olla lampaita vaan omaperäisiä susia, jotka kunnioittavat muiden työtä sitoutumalla omaansa täydestä sydämestään.

Kerroin myös siitä, että asiakaskokemukseen paneutuminen on ollut ja on yhä edelleen itselleni se tärkein markkinoinnin muoto. Jätin sanomatta sen, että näin tehdessäni olen myös vapauttanut itseni somen paineista. Teen siellä sen, mitä haluan, mitä suunnittelen ja koen parhaaksi, mutta se ei määritä työtäni sen enempää. Se on aika ihana tunne.

Tässä jaksossa pääsin puhumaan myös erottautumisesta. Kerroin Brewdogista, joka on mitä ihmeellisimmillä tempauksillaan onnistunut tavoittamaan käsittämättömiä määriä ihmisiä ja kasvattamaan bisnestään. Lue heidän kirjansa. Inspiraatio on taattu.

Se, mikä toimii minulla, ei välttämättä toimi sinulla. Siksi rohkaisen tekemään aivoriihityöskentelyn ja ideoimaan 100 höppänää ja hauskaa mutta myös realistista tapaa markkinoida omaa yritystä. Ja jos et sataa erilaista tapaa keksisi, niin ehkä kuitenkin 80 tai ainakin 50.

Flashmob olisi minun juttuni kaikessa dramaattisuudessaan, mutta kerään vielä rohkeutta ja resursseja, kuten rahaa niitä kollareita varten, ennen kuin voin siirtyä tuumasta toimeen. Lupaan pitää sinut ajan tasalla. Voi hyvin, kaikkea hyvää, jatketaan luomista.

Markkinointia se on tämäkin.

Jakson runko

01:00 Johdanto jaksoon
01:45 Mitä muuta on kuin somemarkkinointi?
05:38 Asiakaspalvelu ja asiakaskokemukseen panostaminen avainasemassa
09:10 Ymmärrä asiakastasi ja selvitä, miten ylität asiakkaan odotukset
12:35 Verkostojen merkitys, sekä somessa että etenkin sen ulkopuolella
16:56 Sissimarkkinointi: paljon tuottoa pienellä panostuksella
20:54 Aivoriihi: 100 tapaa markkinoida (konkreettinen vinkki)
23:38 Brewdog, malliesimerkki erottautumisesta ja sissimarkkinoinnista
27:41 Oletko lammas vai susi? Herätä tunteita!
30:01 Sähköpostimarkkinointi (uutiskirje) on tehokas markkinointiväylä myös myynnin avuksi
32:06 Voiko sponsoroimalla saada uusia asiakkaita?
33:36 Lehtimainonta - massoille vai pienelle kohderyhmälle?
34:43 Mediahuomiolla näkyvyyttä kohdeyleisön silmissä
37:05 Nanin salaiset markkinointihaaveet
41:31 Muistilista markkinointiin

Jaksossa mainittiin

Luovia-verkkokauppa
Brewdog
James Watt: Business for Punks (kirja)

Parhaat flashmobit:
Circle of life lentokoneessa
Finlandia Helsingin asemalla
Grease Antwerpenin asemalla

Edellinen
Edellinen

#116 Maistuisiko löysempi arki? Kääntäjä Janina Saari on omaehtoinen yhteiskunnasta vetäytyjä

Seuraava
Seuraava

#114 Kuka voi järjestää valokuvanäyttelyn? Darja Zaitsev & valokuvanäyttelyn järjestäminen